Iida Kuhmon Kamarimusiikissa

"Ihan hikeä pyyhin, kun ei tullut virheitä"

Katri Maasalo, Kainuun Sanomat 25.7.1996

"Ihan minä hikeä pyyhin tällä lailla, kun ei tullut yhtään virhettä", toteaa Iida Rekunen, Kuhmon Kamarimusiikin nuori kuhmolainen taiteilija ja vetäisee otsaansa käsivarrellaan kuin niin monet isommat taiteilijat.

Iida (9 v.) esitti juhlilla Wolfgang-maratonin alkusoitoksi tyttöä vähän nuoremman säveltäjän Allegron F-duuri. "Ihan hirveesti jännitti", pikkumaestro muistaa.

Iidan opinnot alkoivat nelisen vuotta sitten. "No, minä iskältä sitä pyysin", muistelee kanttorintytär Iida uransa alkua. "Sitä ammattia minäkin aion isona hakea."

Koskettimet ovat tulleet tutuksi viimeksi Martti Väisäsen opissa. Sijaisiakin on ollut, jotkut ovat laittaneet Iidan ihan ujostelemaan.

Iidan kuva Kuhmolainen Iida Rekunen pääsi valloittamaan soitollaan Kuhmon Kamarimusiikin Mozart-maratonissa.

Iida sanoo olevansa herkkä kuulemaan. "Ihan minua alkaa itkettää, kun kuulen radiostakin väärän äänen. Kun on tuo absoluuttinen musiikkikorva", tyttö sanoo topakasti.

Musiikkileiriläisten joukosta Iidaa ei vielä löydä. "Olisin minä ehkä halunnut, mutta iskä sano, että vähän isompana."

Iida tykkää soitella omia laulujaan, (soitto)läksyjen harjoittelua ei aina jaksa. "Hävettää joskus", ponteva tyttö myöntää. Omat tekemiset taitavat innostaa enemmän. Viisivuotiaana keksimä laulunsa on taltioitu nuottipapereille isän Vesa Rekusen kädenjäljellä. Eikä se ole Iidan ainoa laulu. Ne muut ovat tytön muistissa."Ne on kaikkia sellasia hupsuja!", Iida määrittelee. "Niitä vaan yhtäkkiä alkaa keksimään." Ja välillä tyttö luikattaa laulamalla omiaan. "No vaikka uuden vuoden aatosta, ja monesta muusta monituisesta asiasta", tyttö hihittää.

Kamarimusiikin konsertin jälkeen Iida ei ole keksinyt uutta soitettavaa. "Asteikkoja lurrautan läpi", Iida sanoo. "Joskus niissä menee sormet sekaisin." Mutta tyttö taitaa odottaa syksyä ja soittotunteja, jotta keksisi taas mitä mukavaa voisi soitella.

"Ensi syksynä pitäisi alkaa harjoitella puoli tuntia päivässä", pianistin alku tietää. Tähän mennessä harjoitteluaika on ollut vartti vähintään. "On kiva oppia soittamaan, kun sitten ne liitelee ku linnut ne koskettimet", Iida sanoo ja vetelee sormiaan pitkin pöydän pintaa.

Matti Rekunen

Sivut perustettu 1996. Sivuja päivitetty 06.02.2006
( matti.rekunen @ kolumbus.fi ; jotta osoite toimisi, poista siitä kaksi sanaväliä)