Tuusulanjärven jääpeite

Tuusulanjärven jääpeitteen jäätymis- ja sulamisajoista sekä vahvuusmittauksista on säilynyt tietoja osin 1948 lähtien. Jään vahvuutta on mitattu järven Kirkkolahden keskeltä eli Tuusulan kirkon ja Anttilan koetilan rantojen puolivälistä. Tässä havaintosarjassa havainnot on siis tehty samasta paikasta.

j-muodostus.gif (8865 bytes)

Kirkkolahden selän pysyvä jäätyminen on ajoittunut aikaan ennen vuodenvaihdetta. Pysyväksi jääpeite on katsottu silloinkin, kun myöhemmin esim. tammikuulla on näköpiirissä syntynyt uudelleen lyhytaikaisia, jäättömiä jääpeitteen pienialaisia aukkoja.

Kirkkolahti on jäätynyt pysyvästi yleensä lokakuun lopun jälkeen joulukuun puoleenväliin mennessä. Järven suurin selkä, Tuomalan selkä, on jäätynyt umpeen tavallisesti 0-3 vuorokautta myöhemmin.

Havainnoitujen viiden vuosikymmenen aikana on jäätymisen ajankohta siirtynyt keskimäärin hieman myöhäisemmäksi, mutta mitattu keskimääräinen myöhentyminen 7d/100a ei ole tilastollisesti merkitsevä. Ns. ilmastonmuutoksella ei siis näyttäisi olleen jäätymisen ajoitukseen vaikutusta.

j-minmax.gif (10671 bytes)

Runsaan puolen vuosisadan seurannassa jään vahvuuden vaihtelu on ollut ajankohdittain runsasta. Vahvan jään talvina suurimmat jäänvahvuudet ovat päässeet n. 70 cm:iin.

Täysin jäätöntä talvea ei tällä aikavälillä ole esiintynyt. Ohuimmillaankin jäälle on helmikuun ja maaliskuun alkupuolen aikana mitattu n. 20 cm:n vahvuuksia. Tuusulanjärven jääpeite on saavuttanut maaliskuussa keskimäärjn 50 cm:n vahvuuden.

Jääpeitteen sulamisprosessi on yleensä ollut nopea. Sulamisen alettua jääpeite on menettänyt vahvuudestaan tyypillisesti 15-30 cm kahdessa viikossa.

j-vahv.gif (8725 bytes)

Oheiseen kuvaan on merkitty jäänvahvuuden tilanne vuoden alussa ja toisaalta maaliskuun puolivälissä. Mittaus on tehty Kirkkolahden selällä ja mittauksessa jäänvahvuuteen on laskettu jään kokonaisvahvuus. Ensimmäisenä näistä ajankohdista jääpeite on jo pysyvästi muodostunut ja toiseksi ajankohdaksi on tarkasteluun valittu tilanne, jolloin jääpeite on ollut yleensä vahvimmillaan.

Kaikkina talvina Tuusulanjärven Kirkkolahti on ollut ainakin jonkin aikaa jäässä. Lyhin havaintosarjan jääpeiteaika on talvelta 1975, jolloin jääpeite kesti 107 päivää ja oli vahvimmillaan 23 cm. Jääpeite oli havaintosarjan ohuin.

Tuusulanjärven jääpeite on ohentunut kuluneen puolen vuosisadan aikana keskimääräisellä nopeudella 12 cm/100a. Vaikka jäänvahvuuden aleneva suuntaus on kumpanakin tarkasteluajankohtana ollut samansuuruinen, ei kumpikaan havaintotuloksista ole tilastollisesti merkitsevä.

Tarkastelu merkitsee tulosten tulkinnan kannalta sitä, että jääpeitteen vahvuuden vaihtelut sopivat näiden eri ajankohtien aikasarjoissa luontaisen jäänvahvuusmuuntelun puittteisiin. Siten ilmastonmuutoksen vaikutusta eivät mittaustulokset vahvista.

j-lahto.gif (12196 bytes)

Tuusulanjärven Kirkkolahdella jäittenlähdön on katsottu tapahtuneen sinä päivänä, kun näköpiirin ulappa on ollut ensi kerran jäätön. Rannoille on vielä silloin saattanut olla ajautuneena jääpeitten vähäisiä rippeitä.

Havaintosarjasta on voitu laskea keskimääräistä jäittenlähdön aikaistumista, jonka suuruus on ollut keskimäärin 12d/100a ja muutostrendi on tilastollisesti merkitsevä. Tämän perusteella voimme todeta, että ilmastonmuutoksella on ollut jäittenlähtöä nopeuttava vaikutus.