Matti Rekunen:

Merellisyysaste ilmentää säätyyppiä

Merellisyysindeksi Tuusulan Hyrylässä

(Piirros päivitetään viikoittain)

Yleisiä periaatteita

Sään ja ilmaston luonnetta muovaavat maassamme vahvimmin kaksi ilmamassojen kosteussuhteisiin liittyvää päävirtaussuuntaa, jotka ovat merellinen ja mantereinen ilmavirtaus. Näiden keskinäisen kilpailun varassa, niiden väliseen rajapintaan liittyen, sää vaihtelee sekä lyhyinä, muutamien päivien pituisina jaksoina että pidemmän, viikkoja ja toisaalta myös kuukausia käsittävän jaksotuksen puitteissa.

Merellisellä sää- ja ilmastotyypillä tarkoitamme pohjois-Atlantilta, tavallisimmin lounaasta tai lännestä suuntautuvia ilmavirtauksia, joissa ilmamassat sisältävät runsaasti kosteutta ja tuovat mukanaan tuulisen, pilvisen ja sateisen sään. Matalapaineet ja niihin liittyvät säärintamat kulkevat silloin nopeasti maamme yli ja niiden liikerata suuntautuu tyypillisesti lounaasta koilliseen.Vaikutukset lämpötilaan ovat eri vuodenaikoina erilaiset.

	Kesäpuolella vuotta pilvisyyden ja sateisuuden lisääntyminen laskevat lämpötilaa.
	Talvipuolella vuotta merellisen vaikutuksen voimistuminen merkitsee sateisuuden lisääntyessä lämpötilan nousua eli sään lauhtumista.

Mantereisen sään vallitessa ilmavirtaukset tulevat usein kaakosta tai idästä, joskus koillisestakin. Ilmamassat ovat kuivia. Ilman liike voi olla hidas, jolloin tuulet ovat heikkoja ja tilanteeseen liittyy usein hitaasti väistyvän korkeapaineen sijoittuminen joko maamme ylle tai itäisille/kaakkoisille lähialueille. Mantereisen säätyypin vallitessa tuulisuus, pilvisyys ja sateisuus ovat vähäisiä. Säätyypin vaikutus lämpötilaan on eri vuodenaikoina erilainen.

Kesäpuolella vuotta pilvisyyden ja sateisuuden väheneminen nostavat päivälämpötiloja ja laskevat yölämpötiloja, joten vuorokauden lämpötiloissa vaihteluväli kasvaa ja myös yöhallaa saattaa kesän tietyissä vaiheissa esiintyä. Päivälämpötila kasvaa kuitenkin yölämpötilan laskua enemmän, joten vuorokauden keskilämpötila nousee. Kuivat hellejaksot ovat tyypillisiä mantereisen säätyypin aikaansaannoksia.

Talvipuolella vuotta mantereinen säätyyppi, vähentäessään pilvisyyttä ja sateisuutta, laskee sekä päivälämpötiloja että yölämpötiloja voimakkaasti. Talvella tästä ovat seurauksena purevat pakkaset.

Laskennallinen tunnusluku

Sateisuuden ja lämpötilojen mittauksista voidaan, vuodenaikavaihtelu huomioiden, laskea merellisyysindeksi, joka kuvaa läntisten ilmavirtausten voimakkuutta suhteessa itäisiin. Jonkinasteisen tasapainon vallitessa laskennallinen indeksi saa arvokseen nolla. Kun merellinen virtaus on vallalla, indeksin arvo on positiivinen ja mantereisen vallitessa indeksi on negatiivinen.

Oheisessa piirroksessa esitetään Hyrylän mittauksiin perustuen merellisyysindeksi viimeisen runsaan puolen vuoden ajalta. Indeksin laskemisessa on käytetty viiden vuorokauden ajanjaksojen eli pentadien keskiarvoja. Piirroksen aika-akselilla päiväykset toistuvat 30 päivän eli suunnilleen kuukauden välein.

Jaksoittaisuus

Oheisesta piirroksesta on silmämääräisestikin todettavissa, että merellisen virtausvaikutuksen voimakkuudessa esiintyy samanaikaisesti useanlaista jaksoittaisuutta, syklisyyttä (vrt. pidemmän ajanjakson tasoitettu merellisyysindeksi). Tyypillisimpiä ovat mm. n. 3 - 6 viikon sekä n. 4 - 6 kuukauden pituiset jaksot. Jaksojen pituus on muuttuva ja riippunee mm. auringon aktiivisuuden vaihteluista. Aktiivisuuden ollessa pienimmillään jaksojen amplitudi tavallisesti pienenee ja syke tihenee. Kun auringon aktiivisuus kasvaa, myös merellisyysasteen vaihteluiden laajuus voimistuu ja allonpituus kasvaa. Jaksoittaisuuden ilmeneminen on seurausta siitä, mihin korkeapaineiden alueet ja mihin vastaavasti matalapaineperheiden reitit maantieteellisesti sijoittuvat.

Piirroksesta todettavia merellisyysateen mittaustietoja ja näkyvää jaksoittaisuustietoa apuna käyttäen itse kukin voi laatia karkeita arvioita säätyypin tulevasta kehityssuunnasta. Merellisyysindeksin syklien ennustettavuus näyttää olevan yleensä parhaimmillaan silloin, kun auringon aktiivisuus on kohtalaisen voimakasta.

aurpilk.gif (10196 bytes)

Nykyinen auringon aktiivisuuskausi on käynnistynyt vuoden 1996 kesällä ja ollut voimakkaammassa kasvussa vasta vuoden 1997 syksystä lähtien. Aktiivisuuden huippu saavutettaneen vuosien 2000-2001 tienoilla. Tämän jälkeen aktiivisuus heikkenee vähitellen seuraavaan aallonpohjaan saakka, mikä sijoittunee vuoden 2007 tienoille.